keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Kansan syöttiläät

maalaus Anja Welin

Suomalaisen yhteiskunnan eriarvoistumisesta on puhuttu jo pitkään. Sen on annettu jatkua 90-luvulta lähtien, kun hyvinvointivaltiota alettiin silloisen laman vuoksi purkaa. Mutta mitään ei ole vieläkään tehty, kun ajat välillä parantuivat. Sittemmin parannukset perustoimentuloon ovat olleet näennäisiä, kuten tämän nykyisen six-pack -hallituksen muutaman euron korotukset, joita se pitää historiallisina.


Suomen tilanne ei ole vielä yhtä synkkä kuin monissa Etelä-Euroopan maissa, mutta leikkauksia ja veronkorotuksia on tulossa. Nähtäväksi jää, miten ne kohdistetaan. Oikeisto vastustaa verotuksen progressiivisuuden lisäämistä, mutta esitetyn arvonlisäveron ja kunnallisveron korotus koskisi pahimmin pienituloisia.



Hallitus on tähän mennessä ollut melko yksimielinen, mutta nähtäväksi jää, pystyykö SDP lopultakaan pitämään puoliaan, vaan pitääkö sen myötäillä oikeistoa. Kokoomuksen kannatus on edelleen omaa luokkaansa, mitä voi vain ihmetellä. Se on hyvinvoivien ihmisten puolue, jonka kannattajiksi se on saanut myös muita kuin varakkainta luokkaa. Mutta suurella osaa kansasta meneekin edelleen hyvin, synkistä työllisyysnäkymistä huolimatta.



Vasemmiston tila on heikompi kuin koskaan. Ihmiset ovat pettyneitä sen harjoittamaan politiikkaan; he eivät enää usko sen viestiin hyvinvointivaltion säilyttämisestä. Toisaalta kokoomus esiintyy empaattisena puolueena, joka takaa turvallista ja vastuullista jatkuvuutta koko kansalle. Usko euroon alkaa murentua, mutta edelleen pelottelu euroalueen hajoamisesta ja sen katastrofaalisista seurauksista saa kannatusta.



Suomalaisia voi moittia auktoriteettiuskoisiksi. Kansalaiset eivät nouse näkyvänä rintamana sen asemaa heikentäviä päätöksiä vastaan kuten kymmenet tuhannet muut eurooppalaiset tekevät. He istuvat kotisohvillaan, median turruttamina, tietämättä, minkälaista eliittiä he ylläpitävät. Yritysjohdon suunnattomat edut ovat asia erikseen, mutta kansan valitsevat päättäjät edustavat eliittiä, joka on parempitulista ja paremmin koulutettua kuin heitä äänestäneet. Se asuu väljemmin, paremmilla asuinalueilla ja käyttää vähemmän julkista liikennettä. Tämän eliitin edustajien lähtökohta on usein alun perin parempi kuin heitä äänestäneillä, ja viimeistään tulleensa valituiksi tämä korostuu, eikä  tavallisten ihmisten asema enää kiinnosta kuten oma etu. Millä väestöryhmällä on puolen vuoden loma kuten kansanedustajilla, verottomat kulukorvaukset ja monia muita tulonlähteitä omien palkkioidensa lisäksi. Eläke-edut ovat omaa luokkaansa.

Kansa elättää tätä eliittiä, jonka he ovat valinneet asioitaan ajamaan. 

tiistai 9. lokakuuta 2012

Mihin on lääkäreiden etiikka kadonnut?

piirustus Anja Welin

Meillä on erikoinen kolmen kerroksen terveydenhuolto: julkinen, yksityinen ja työterveyshuolto, jonka työnantaja ja Kela yhdessä kustantavat.
 
Julkinen terveydenhuolto on ollut pahassa kriisissä jo pitkään, mikä ei enää tule kenellekään yllätyksenä. Siihen joutuvat turvautumaan kaikkein vähävaraisimmat kuten työttömät, monet lapsiperheet, pienituloiset vanhukset ja maahanmuuttajat. Tässä ryhmässä sairastetaan myös eniten. Vanhempien huonotuloisten eliniänodote hyvätuloisiin verrattuna on jo lähes kymmenen vuotta alhaisempi. Terveyskeskustyö on raskasta, aikaa on vähän potilasta kohden eikä työajoissa ole mahdollisuutta joustoihin kuten yksityisellä puolella. Vanhan hyvän ajan terveyskeskuslääkäri on kunnioituksen arvoinen.

Porvaripuolueiden toimesta julkista terveydenhuoltoa ollaan yhä enenevässä määrin ajamassa alas, ja etenkin nuorille lääkäreille tehdään houkuttelevaksi siirtyä yksityisen sektorin palvelukseen. Kun palkan maksaminen osinkoina pari vuotta sitten tehdyn lainmuutoksen vuoksi tehtiin mahdottomaksi, ovat suuret lääkärifirmat, Attendo etunenässä, keksineet uudet keinot kikkailla veroilla. Sen hallintayhtiön osakkuuden avulla lääkäri voi ansaita kymmeniä tuhansia euroja verottomina. Muita etuja on koko liuta asunto-  ja autoedusta lähtien.
 
Voiko nuori tai vanhempikaan lääkäri kieltäytyä moisesta? Käyttöön otetun osakkuusmallin avulla voi lisäksi välttyä paperitöiltä ja hallinnoinnilta mikä osaltaan kuormittaa terveyskeskustyötä.
 
Kun kokoomus nyt ilmeisesti jatkaa Helsingin valtuuston suurimpana puolueena, tälle yksityistämiskehitykselle ei näy loppua. Kaikkia terveyskeskusvirkoja ei saada täytetyksi lääkäripaon vuoksi, ja kunnan on käytettävä sille kalliimmaksi tulevia yksityisiä keikkalääkäreitä.. Kontulan terveyskeskus oli erityisissä vaikeuksissa ja sen yksityistäminen oli lähellä, mutta hanke kaatui aktiivisten asukkaiden ja myös silloisen henkilökunnan ansiosta. Heidän työehtonsa olisi uuden yrityksen hallinnassa heikentyneet. 
 
Onko enää muuta moraalia kuin rahan sanelema? Ja missä on kuuluisa lääkärin etiikka, jota Hyppokrateen vala velvoittaa?
 

tiistai 2. lokakuuta 2012

Ei minun naapuriini

Helsingissä on vuoden alussa laskettu olevan 3400 yksinäistä asunnotonta. Edellinen hallitus, ministeri Jan Vapaavuori etunenässä asetti tavoitteeksi asunnottomuuden poistamisen tai ainakin sen radikaalin vähentämisen. Nämä tavoitteet ovat uhanneet karata käsistä.


Asuntojen järjestäminen asunnottomille on jäänyt Pelastusarmeijan, Diakonissalaitoksen ja Sininauhasäätiön tehtäväksi. Taannoin Hietalahdenkadulle valmistunut asuntola herätti lähialueen asukkaissa suurta vastustusta. Pelättiin alkoholistien aiheuttamaa häiriötä ja kaupunkikuvaan sopimatonta epäesteettisyyttä ja mikä pahinta, läheiselle leikkikentälle jätettyjen huumeneulojen vahingoittavan lapsia. Näiden huolien hälventämiseksi kaupunki on tehnyt asuntolassa tarkastuksen.

Nyt uusi NIMBY-ilmiö, "Not in my neigbourhood" eli ei minun takapihalleni on syntynyt Töölössä niin sanottujen parempien ihmisten asuinalueella Ruusulankadulla. Asuntolan vastustamiseksi kerättiin 1500 allekirjoitusta. Tätä tapahtuu muuallakin Suomessa, mutta asunnottomuus on Helsingissä muuta maata yleisempää.

Toinen esimerkki ihmisten suvaitsemattomuudesta heikompiosaisia kohtaan on Heikki Hurstin ylläpitämän leipäjonon karkottaminen Helsinginkadulta. Joidenkin asukkaiden mielestä epämääräiset, usein humalassa olevat ihmiset alensivat heidän asuntojensa hintoja jopa 20 000 eurolla, eikä viereinen apteekkari katsonut hyvällä asiakkaita karkottavaa epäsiistiä jonoa, jossa oli myös tavallisia köyhiä ihmisiä lapsineen.

Tästä ei voi vetää muuta johtopäätöstä kuin että yhteiskunnan ilmapiiri on entisestään koventunut. On me, hyvinvoivat ja ne, jotka eivät tässä kilpailussa ole menestyneet.

keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Kuka hoitaa vanhukset?

Vanhusten määrä kasvaa lähivuosina niin, että huoltosude metrkittävästi huonenee, eli työssäkäyvien tuottamat verotot eivät riitä täyttämään tarvetta.


Vanhusten hoidossa vallitsee kaksi poikkeavaa ratkaisumallia. Oikeisto panostaisi resursseja kotihoitoon, vasemmisto palveluasumiseen. Moni vanhus haluaa asua kotonaan niin kauan kuin se on mahdollista. Toiset tarvitsevat tehostettua palveluasumista, jonka tarve kasvaa lähivuosina.

Kotihoito on kriisissä, henkilökuntaa on liian vähän tarpeeseen nähden. Yhä huonompikuntoisia kotiutetaan sairaaloiden pitkäaikaispaikoikoilta, usein niin huonkuntoisina, etteivät nykyiset kodinhoitohenkilöstön resurssit riitä heidän kunnolliseen hoitoonsa.  Tästä syystä kotihoito ei houkuttele nuoria alalle ja vanhemmat jäävät usein ennen aikaikaiselle eläkkeelle tai vaihtavat ammattia.  

Laitosten henkilömitoituksesta on kiistelty.  Riittämätön henkilöstö on omiaan johtamaan jopa heitteille jättöön. Yksityiset palvelukodit toimivat mahdollisen suurta voittoa tavoitellen, ne ovat lisääntyneet kolmen suurimman yleensä voittaessa tarjouskilpailun.

Olisi toivottavaa, että tehostettujen palvelukotien tuottaminen olisi kunnan omaa toimintaa, mutta lasketaan, että niiden kustannukset olisivat jopa 4,5 miljarsia euroa. Siihen eivät kuntien resurssit riitä.

tiistai 25. syyskuuta 2012

Onko 29 000 euron palkka eettisesti oikein?



Tämä kirjoitukseni  julkaistiin myös  Helsingin Sanomien mielipidesivuilla 19.9.2012



Veikkaukseen valittiin uusi toimitusjohtaja, Juha Koponen. Helsingin Sanomien (Talous 18.9.) mukaan  hän sanoo yhtiön tavoittelevan eettisyyttä ja tarkkaa taloudenpitoa. Veikkauksen tulos onkin ollut ennätysmäinen.

Mutta mistä Veikkauksen varat tulevat? Suurelta osalta niiltä pienituloisilta, jotka tavoittelevat edes pientä voittoa, houkuttelevista jättipoteista puhumattakaan. Tämä on suoraa tulonsiirtoa usein yhteiskunnan vävävaraisemmilta, joista moni joutuu lisäksi peliriippuvaiseksi. Veikkaus tuottaa ennätysmäisen paljon, mutta onko toimitusjohtajalle maksettava 29 000 euron kuukausipalkka sittenkään sitä eettistä toimintaa mitä hän korostaa? Se ei ole missään suhteessa pelaajille  useimmiten maksettaviin pieniin voittoihin.

Toimitusjohtaja Koposelle maksettava kuukausipalkka ylittää ainakin kaksinkertaisesti esimerkiksi pääministerille maksettavan palkan, ja moni ministeri jää häneen verrattuna palkkakuoppaan.

lauantai 25. elokuuta 2012

OLEN SKP:N KUNTAVAALIEHDOKKAANA


Vuodet ovat vierineet ja olen jo 65-vuotias kolmen lapsen isoäiti. Paljon ei ole elämää jäljellä, mutta se on ollut värikästä, ylä-ja alamäkeä. Jo lapsena tajusin, että kaikki eivät olleet hyväosaisia. Olen keskiluokkaisesta perheestä, jossa saimme kaiken haluamamme. Silti vanhempani olivat vasemmistolaisia, isoäitini oli ensimmäisiä kansanedustajia.

Nuorena vasemmistolaisen maailmankatsomukseni takia ryhdyin opiskelemaan valtiotieteellisessä tiedekunnassa, jossa suoritin loppututkintoni sosiologia pääaineenani. Opiskelin myös filosofiaa ja kieliä.

70-luvulla vasemmistolaisuus eli opiskelijoiden keskuudessa kukoistuskauttaan, oli Lapualaisooppera ja Vietnamin sodan vastainen liike.

Valmisttuani toimin jonkin aikaa tutkijana yliopistolla Ja eri ministeriöissä. Pisin urani oli Kriminaalihuoltoyhdistyksessä, jossa opin tuntemaan yhteiskunnan nurjan puolen.

Suoritin virallisen kielenkääntäjän tutkinnon ja perustin oman käännöstoimiston.

Nuoruuteni harrastuksia olivat maalaus ja runojen kirjoittaminen.

Olen julkaissut omakustanteisena  runokirjan jonka olen myös itse kuvittanut

Ikä ei ole minulta vienyt taistelun halua heikompiosaisten puolustamiseksi.